HAKU
YHTEYSTIEDOT

​Matkoja Sambiaan





MATKOJA SAMBIAAN


Vesilahden yläaste on avannut ovensa ja ikkunansa maailmalle. Koulun oppilaat osallistuvat kansainvälisiin projekteihin ja moni on myös päässyt matkustamaan ulkomaille. Tutuksi on tullut erityisesti sambialainen Isengen kylä, jossa koulu on pyörittänyt kehitysprojektia useiden vuosien ajan.

Oppilaiden ja opettajien ryhmä on vieraillut Isengessä viime vuosina viisi kertaa. Syksyllä 2013 matkalla olivat mukana oppilaat Iina Salmela ja Milla Rissanen. He saivat todistaa omin silmin esimerkiksi yläasteen lähettämän kontin uutta alkua kylän terveysasemana. Perille kontti oli tullut, vaikka matka olikin monen mutkan takana.

Isengessä ja Vesilahdessa on innostuttu myös kylän naisten työllistämisestä ompelijoina. Oppilaat maksoivat kylän naisille vuoden kestäneen ompelukurssin ja ostivat heille ompelukoneet. Naiset voivat nyt valmistaa vaatteita perheilleen ja myydä niitä myös asiakkaille. Ensimmäiset tilaukset tulivat Vesilahdesta. Naiset tekivät huolellista työtä, lähettivät paidat postipaketissa Suomeen ja saivat näin ensimmäiset tulonsa ompelijoina.

Mitä kokemuksia opettajilla ja oppilailla on Afrikka-projekteista, ja miten Vesilahden kansainvälisyystyö näkyy koulun arjessa ja juhlassa? Aiheesta keskustelevat:

Anna-Kaarina Huhtala, matemaattisten aineiden opettaja
Mari Larikka, maantieteen ja biologian opettaja
Tapani Pietilä, rehtori
Milla Rissanen, oppilas 9B-luokalta
Iina Salmela, oppilas 8C-luokalta
Satu Vikström, ruotsin ja englannin kielten opettaja


Miten olet osallistunut koulunne Afrikka-projekteihin?

Tapani Pietilä: Toivottavasti tärkeintä on ollut se, että on ollut itse läsnä, mukana tekemässä, ideoimassa asioita ja jakamassa tietoa onnistumisista ja epäonnistumisista. Tällaisiin asioihin mukaan heittäytyminen ei vaadi mitään erityisominaisuuksia ihmiseltä. Asioista selviää ihan samalla tavalla kuin kotoisestakin arkipäiväisestä elämästä: olemalla aito ja rehellinen. Noilla avuilla toki saa useimmat ongelmatkin aikaiseksi, mutta onpahan olemassa selkeä strategia, miten niistä selviää. Kaikki tähän asti tehdyt asiat ovat olleet todella antoisia ja voimaannuttavia.

Anna-Kaarina Huhtala: Olin mukana koulumme ensimmäisellä Afrikan matkalla, Sambiassa syksyllä 2007. Ennen matkaa keräsin yhdessä muiden kanssa avustustavaraa ja valmistelimme oppilaiden kanssa kuvakertomuksen Suomesta. Kuvakertomus esitettiin Isengen kylän koululaisille. Matka kyllä avarsi ajattelua. Edelleen olen ajatuksissa ja hengessä mukana matkojen valmistelussa, sekä afrikkalaisten vieraiden Suomi-vierailuissa.

Iina Salmela: Osallistuin Isengen matkaan ja olen ollut mukana keräämässä rahaa kylän koulua ja terveysasemaa varten. Tein viime vuonna seiskaluokalla taksvärkkiä. Olen tosi kiinnostunut Afrikasta, josta mummuni on kotoisin. Meillä suvussa Afrikka on paljon esillä, joten halusin kokea, millaista siellä on.

Milla Rissanen: Olin mukana Sambian matkalla. Olen ollut aina ala-asteelta lähtien kiinnostunut Afrikasta ja tutkinut itsenäisesti Afrikan asioita kirjoista. Kulttuuri, käsityöt ja vaatteiden tekeminen kiinnostavat. Alun perin minun piti mennä Senegaliin nyt syksyllä, mutta innostuin sitten aiemmasta matkasta Sambiaan.

Mari Larikka: Otan maantieteen opetuksessa huomioon, että kaikki tietävät Sambian ja Senegalin. Tavallaan voisi enemmänkin ottaa opetukseen mukaan Afrikkaa, mutta periaatteessa se kuuluu opetussuunnitelman mukaan ala-asteelle. Joinakin vuosina olen opettanut siitä huolimatta yläasteella Afrikan yleismaantiedettä, ja 7.-luokkalaisille reilun kaupan kysymyksiä sekä elämistä globaalina kuluttajana.

Olemme myös seuranneet uutisia. Tosin Suomessa yleisuutisoinnin vikana on, että Afrikka jää pimentoon. Uutisia on vähän, ja etupäässä ne koskevat Pohjois-Afrikan kriisejä. Rauhallisesta Afrikan osasta ei uutisoida, koska siellä ei esiinny myrskyjä tai tulivuoria, jotka tuovat kehitysmaita uutisiin.

Satu Vikström: Olen käynyt oppilaiden kanssa Opetushallituksen erilaisissa tilaisuuksissa. Kieltenopettajana olen myös iloinen siitä, kun meille yläasteelle tulee vieraita. Valmistelemme etukäteen kysymyksiä ja haastattelemme tulijoita. Tilanne on oppilaille usein jännittävä, joten kysymyksiä on hyvä valmistella etukäteen. Yleensä kun päästään vieraiden kanssa vauhtiin, oppilailta tulee spontaanisti kysymyksiä.


Miten kansainvälinen yhteistyö näkyy koulun arjessa ja juhlassa?

Tapani: Meillä käy koulussa paljon vieraita, ja koko ajan olisi tulossa lisää.

Anna-Kaarina: Täällä käy myös opettajien ulkomaisia tuttuja, samoin vieraita yhteistyökouluistamme Latviasta ja Saksasta.

Mari: Vierailut antavat tilaisuuden oppilaiden ja yhteistyökumppaneiden sekä muiden kävijöiden aidoille kohtaamisille. Oppilaat todella saavat näkökulmaa elämiseen muualla maailmassa voidessaan keskustella ihmisten kanssa. Erityisen hieno tapaus oli viime keväältä se, kun vieraamme Jomo ja Pellina Isengestä keskustelivat koulun kaikkien luokkien kanssa. Sellainen tuo maailman lähemmäs ja saa jokaisen tuntemaan, että on osa suurempaa kuviota.

Milla: Koulussa on tosi paljon tapahtumia liittyen kansainvälisyyteen. Meillä on esimerkiksi joulumyyjäisissä Afrikka-huone, jonne ihmisiä tulee katsomaan ja ostamaan tavaroita.

Iina: Koulutien Uutisissa on usein juttuja englanniksi ja suomeksi.

Tapani: Kun saamme viestejä ulkomailta, ne laitetaan verkkolehteen ihmisten nähtäville. Uutisia voivat silloin lukea myös koulun ulkopuoliset yhteistyökumppanit, joita on paljon.

Anna-Kaarina: Kansainvälisyystyö on niin iso juttu koko Vesilahdessa, että muutkin kuin yläasteen oppilaat tietävät asiasta. Kesäisin oppilaiden ylläpitämässä Aittakahvilassa koko kylä näkee työn tuloksia.

Tapani: Aittakahvilassa oli arpajaiset Senegalin hyväksi koko kesän, ja myös afrikkalaisia tavaroita on ollut myynnissä. Saimme yllättävän paljon arparahoja. Aikaisemmin meillä on pidetty myös Afrikka-viikkoja, mutta tänä kesänä ei ehditty.


Millaisia kokemuksia teillä on Sambian-matkoilta?

Tapani: Isenge on pieni kylä, jota voisi kuvata sanalla puskisto. Sen ympärillä on malmialue, jossa on valtavasti kuparia. Kaivosteollisuus veti kuparialueelle väkeä ja ylikansoituksen takia hallitus määräsi ihmisiä muuttamaan alueelle, jossa oli vain puskia. Yllätyimme, kun ensimmäisen kerran kävimme Isengessä ja tiesimme, että asukkaita on 3000 - 4000. Varsinaista kylää ei ollut näkyvissä.

Anna-Kaarina: Talot ovat niin hajallaan, että montaa taloa ei näe samalla kertaa.

Tapani: Nyt kylän koulun ympärille on syntymässä yhteisö. Tien varrelle on rakennettu uusia taloja, ja koko ajan tulee uutta väkeä. Seuraavaksi valmistuu uusi terveysasema, sillä ensimmäisen söivät termiitit.

Iina: Menimme käymään koululla, kun siellä oli oppitunti. Opetimme oppilaille suomalaisia sanoja, ja he opettivat meille bemban kieltä. Silmään Afrikassa pisti köyhyys, mutta ihmiset ovat tosi ystävällisiä. Kävimme tutustumassa Isengen kouluun kahtena päivänä.

Milla: Penkit olivat ahtaat, jokaisessa kahdenistuttavassa penkissä oli neljä oppilasta. He puhuivat tosi hyvin englantia, joka on maassa virallinen kieli.

Tapani: Koulussa oli oppilaita yhteensä 89 ja heille kaksi luokkatilaa. Kaikkiaan koulu on tarkoitettu 150 oppilaalle, joten yhteen luokkaan voidaan sijoittaa 75 oppilasta. Koulussa käy monenikäisiä lapsia ja nuoria. Ihan pienimpiä lähetetään kouluun lähinnä syömään lounasta.

Milla: Tykkäsin matkalla lähes joka hetkestä, mutta kylässä käyminen oli ehkä lempparini. Siellä oli niin ihania persoonia. Tutkimme rakennuksia ja leikin lasten kanssa heittelemällä heille jalkapalloa. Veimme sinne 15 jalkapalloa ja pumppuja.

Anna-Kaarina: Ihmisiltä puuttuu paljon, mutta he eivät ole millään tavalla flegmaattisia. Heillä ei välttämättä ole kuin yksi vaatekerta, mutta se on siisti. Kyläläiset ovat tavattoman iloisia, tanssivat ja taputtavat. Siinä on jotain sellaista, josta meillä olisi paljon opittavaa. Joskus tulee mieleen, ettei pitäisikään viedä sinne kaikkea länsimaista hömpötystä. Tärkeimpiä asioita ovat ruoka ja terveydenhoito.


Kiinnostaako oppilaita kansainvälisyys myös jatkossa?

Iina: Haluaisin vielä muuttaa Sambiaan johonkin kaupunkiin ja tehdä siellä työtä. Sitä ennen pitää varmaan mennä lukioon opiskelemaan. Mutta enköhän ole tulevaisuudessa jotenkin Afrikan kanssa tekemisissä. Minusta tuntuu, että sydämeni jäi Sambiaan. Todellakin kaipaan sinne.

Milla: Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut kaikesta Afrikkaan liittyvästä ja halunnut jo monta vuotta muuttaa Afrikkaan. Minulla ei ole yhtä tiettyä maata, johon haluaisin mennä. Se on vähän vielä mietinnän alla. Käsityöhön liittyvät työt kiinnostavat, mutta olen kiinnostunut myös esimerkiksi Punaisen Ristin toiminnasta ja kehitysavusta.


Onko kehitysprojekteissa tullut vastaan yllätyksiä?

Tapani: Oli iso juttu saada Isengeen kontti, josta tehdään kylään terveysasema. Sen viemisen kanssa oli mahdoton puljaaminen. Kaikki meni hyvin Mosambikin rannikolle asti, mutta sinne kontti pysähtyi. Jouduimme menemään Mosambikiin kesäkuussa neljäksi päiväksi tappelemaan viranomaisten kanssa, että kontti saataisiin liikkeelle. Kun oppilaat kävivät Isengessä lokakuussa, kontti oli jo perillä.

Kontti oli aivan uusi, ja me saimme sen lahjoituksena. Yleensä hyväntekeväisyyskontit ovat elämänsä päässä. Kontti oli täynnä terveysasemaan tarkoitettuja sairaalatarvikkeita kuten sänkyjä. Myös ne saatiin lahjoituksena. Eräs terveysalan ihminen arvioi, että kuorman arvo läheni sataa tuhatta euroa, jos sen sisältö olisi ostettu uutena. Kontin nimeksi tulee Moro Help Post. Se viittaa Aamulehden paikallisliitteeseen, jossa meistä on kirjoitettu.

Mari: Sattuisiko se tarkoittamaan jotain heidän kielellään?

Tapani: Asia on tarkistettu. Meillä on kokemusta siitä, että tämä on tarpeen. Isengeen esimerkiksi rakennettiin tuellamme porakaivo, sillä ihmiset sairastuivat likaisesta vedestä ja naisilla oli kilometrien vedenhakumatka. Ehdotimme, että porakaivon nimeksi tulisi Lelu, joka viittaa yhteistyökumppaniimme Lempäälän lukioon. Entinen kyläpäällikkö sai siitä hepulin ja kysyi, kuinka voimme leikkiä niin vakavalla asialla kuin vedellä. Hän oli nimittäin saanut lahjaksi suomi - englanti-sanakirjan ja nähnyt sieltä, että lelu on englanniksi toy. Sitä hän ei ottanut huomioon, että toisella paikallisella kielellä lelu merkitsee tulevaisuutta. Kielet ovat tärkeä ja opettavainen näkökulma kehitysprojekteissa, jotta niistä ei aiheudu hämminkiä.

Anna-Kaarina: Asiat eivät afrikkalaisten kanssa mene aina ihan niin kuin sovitaan. Kulttuuri on niin erilainen kuin Suomessa. Kun täällä sanotaan, että juna lähtee tiettyyn kellonaikaan, sillä juna voi lähteä aamupäivällä.

Tapani: Alun perin Isengen kylä löytyi niin, että terveyskeskuksessa työskennellyt Meeri Salokangas eläköityi ja oli lähdössä hyväntekeväisyystyöhön Afrikkaan. Kysyimme häneltä, voisiko hän ottaa keräämämme taksvärkkirahan ja löytää sille kohteen, jossa voisimme aloittaa pitkäaikaisemman yhteistyön.

Ensimmäinen yhteyshenkilömme kylässä koki, että me tulemme asioimaan vain hänen perheensä kanssa. Esimerkiksi kaikki kummioppilaat olivat hänen omaa sukuaan. Se ei käynyt meille. Nyt näistä ongelmista on päästy eroon.

Luulimme, että Senegalin projektin kanssa kaikki alkaa mennä hyvin. Nyt meillä on ollut ongelmia siitä, miten saamme koulun rakentamista varten kerätyn avustusrahan perille, koska kansainvälinen rahalähetys ei hyväksy suoritusta.


Mitä mieltä olette koulunne kansainvälisyystyöstä?

Anna-Kaarina: Minusta on hienoa, että koulumme taksvärkit ovat niin konkreettisia. Tiedämme mihin apu menee, ja että se menee kohteeseen täysin lyhentämättömänä.

Satu: Ja oppilaat voivat koko ajan seurata, kuinka projektit etenevät ja mitä keräysvaroilla tehdään. Näistä kerrotaan jatkuvasti aamunavauksissa ja muutenkin.

Tapani: Esimerkiksi tänään taksvärkistä puhuttiin aamunavauksessa, ja oppilaiden keskuudesta kuului positiivista suhinaa, vaikka asia on seiskoille uutta. Kansainvälisyystoiminta kyllä jatkuu koko ajan muutenkin myös ilman taksvärkkiä.

Satu: Oppilaista saa olla ylpeä. Tämä on aika erityistä, mitä meidän koulussamme tehdään.

Tapani: Kaikki oppilaat tuntuvat tietävän koulun kansainvälisyyshankkeista. Ei meillä tosin messuta jatkuvasti asiasta, vaan oppilaiden täytyy pysyä itse kärryillä Koulutien Uutisten avulla.

Satu: Oppilaiden kiinnostus viriää varsinkin matkojen jälkeen, kun mukana olleet tulevat takaisin ja näyttävät kuvia sekä kertovat matkastaan. Toisia oppilaita kiinnostaa kuulla heidän kokemuksistaan.

Milla: Mitä minä tiedän asiasta kaikki oppilaat ovat tosi positiivisella mielin näistä asioista. Ainakin kaikki kaverini ajattelevat, että on hyvä juttu kun meidän koulustamme annetaan kehitysapua. Myös oppilaskunnan hallituksen puheenjohtajapaneelissa kaikki ehdokkaat sanoivat, että se on hyvä asia.

Tapani: Oppilaskunnan hallitus pui kansainvälisyysasioita viikkokokouksissa. Hallitustyön tarkoitus on muutenkin opettaa yhteiskunnallista vaikuttamista, keskustelua ja väittelyä. Hallitus pitää myös laivaseminaareja. Ihmettelen, miten tenavat jaksavat istua kokouksissa kauemmin kuin minä.

Meillä on erään laivayhtiön kanssa erittäin hyvä yhteistyö. Suunnitelmissa oli järjestää kesällä oppilaskunnan hallituksen seminaari laivalla, mutta yhtiön mukaan laivan kokoustilat oli muutettu kesäajaksi lasten maailmaksi. Mutta kun he tarkistivat, että kyseessä on Vesilahti, sieltä järjestettiin tilat ja meidät toivotettiin tervetulleeksi.


Vesilahti on pieni 4500 asukkaan kunta. Mistä kansainvälisyys joukossanne kumpuaa?

Milla: Kai se on siinä, että täällä halutaan auttaa.

Anna-Kaarina: Meidän rehtorimme on promoottori, hänellä on paljon yhteyksiä. Ihailtavaa on se, että vaikka monet varmaan saavat ideoita, Tapani myös toteuttaa ne.

Tapani: Toivottavasti taustalla on myös vapaaehtoisuus, eli ketään ei velvoiteta ottamaan osaa.

Anna-Kaarina: Enimmäkseen toki pidämme täällä tavallista koulua ja noudatamme opetussuunnitelmaa. Kansainvälisyys kuitenkin pyörii taustalla ja aina välillä pullahtaa esiin muun muassa päivänavauksissa ja matkojen järjestelyissä. Ja meillä tuntuu olevan erityisen fiksuja oppilaita.


Mitä tuloksia Afrikka-projektinne on tuottanut?

Tapani
: Kylän naiset saavat ensimmäisen kerran rahaa omasta ompelutyöstään. Siinä on saavutettu kehitysyhteistyön ydin. Tilauksia Suomesta tulee heille varmaan lisääkin.

On uskomatonta, miten paljon olemme saaneet vastakaikua. Esimerkiksi Vesilahdessa toimiva Joutohetkien seura on ottanut koulun hankkeet sydämenasiakseen, ja teki Isengeen suuren paitatilauksen. Kylän naisille on suuri merkitys, että he saavat ommeltua perheelleen vaatteita ja ansaitsevat myös rahaa. Heidän ansionsa ovat aikaisemmin olleet todella pieniä. Esimerkiksi yhteyshenkilömme Pellina, jolla on lehmä, pyöräilee kolme kertaa viikossa 15 kilometriä viemässä tien varteen vanhan maitotonkan, joka menee meijeriin. Hän saa siitä muutamia euroja.

Koulumme sai äskettäin yhteydenoton suomalaiselta lukiolta, joka pyysi meitä kertomaan hankkeistamme. He haluavat käynnistää omaa projektiaan. Nämä ovat todellisia hedelmiä pitkäaikaisesta työstämme. Tällainen tuntuu hyvältä oppilaistamme, jotka hoitavat aktiivisesti hankkeitamme.































​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​​
Vesilahden kosmopoliitit. Tapani Pietilä (ylärivi vas.), Anna-Kaarina Huhtala, Satu Vikström, Mari Larikka, Milla Rissanen (alarivi vas.) ja Iina Salmela ovat kaikki osallistuneet tavalla tai toisella koulun kansainvälisyystyöhön. Erityisesti Afrikka on tullut heille läheiseksi.